Monissa kansainvälisissä sairaanhoitoa käsittelevissä konferensseissa ei enää keskustella siitä, onko simulointi tehokkaampi menetelmä kouluttaa tietty tehtävä kuin nykyiset perinteiset koulutusmenetelmät. Nyt pohditaan simuloinnin integroimisesta sairaanhoitajakoulutukseen tulevien sairaanhoitajien valmistelemiseksi kohtaamaan työpaikoillaan esiintyvät haasteet.

Iso-Britanniassa Birminghamin yliopistossa äskettäin järjestetyssä sairaanhoitokonferenssissa puhunut professori Carolyn Cason, Arlington School of Nursingin sairaanhoidon laitoksen dekaani, totesi: "Tavoitteemme on korvata puolet käytännön harjoittelusta simuloinnilla."

 

Yhteinen tavoite

Tämä tavoite on yhteinen monille muillekin sairaanhoito-oppilaitoksille. Simulointi halutaan ottaa käyttöön osana koulutusta, mutta siihen vaaditaan paljon muutakin kuin potilassimulaattorin toiminnan tunteminen. Arlington School of Nursing on käyttänyt simulointia jo pitkään. Siksi siellä osataan integroida se opettamisprosesseihin siten, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä opiskelijoille.

Dallasin keskustassa sijaitseva UTA School of Nursing toimii Smart Hospitalin vieressä. Tämä 1 200 neliömetrin kokoinen simuloitu sairaalaympäristö sisältää kehittyneitä laitteita. Tässä rakennuksessa sairaanhoito-opiskelijat ovat vuorovaikutuksessa potilassimulaattorien kanssa ja hoitavat niitä akuutti-, pediatria- ja sydänpoliklinikalla, synnytysosastolla, vastasyntyneiden tehohoidossa, aikuisten vuodeosastolla, kirurgisella klinikalla ja laajassa tiimikoulutukseen tarkoitetussa elvytyshuoneessa. Siellä käytetään simulointitekniikkaa, kuten vuorovaikutteisia koko kehon sisältäviä potilassimulaattoreita, esimerkiksi SimMan ja SimBaby, tietokoneavusteisia skenaarioihin perustuvia ohjelmia sekä perustason harjoittelunukkeja ja kouluttajia. Tämä oppilaitos tarjoaa erilaisia koulutusohjelmia: hoitotieteen kandidaatti, sairaanhoitaja ja hoitotieteen kandidaatti, hoitotieteen maisteri, hoitotieteen lisensiaatti ja tohtori. Tämä korkeakoulu on osa Texasin yliopistoa. Se on kehittynyt kattavaksi koulutus- ja tutkimuslaitokseksi.

 

Junan saaminen liikkeelle

Simuloinnin ottaminen osaksi hoitotieteen opetusta alkoi, kun oppilaitoksen dekaani tohtori Elizabeth Poster halusi, että kaikkien kliinisten kurssien on sisällettävä vähintään yksi simulointiosa. Tiedekunnissa ryhdyttiin laatimaan opetusohjelmien vaatimusten mukaisia skenaarioita ja käyttämään niitä SimMan- ja SimBaby-potilassimulaattorien avulla. Uusia skenaarioita laadittiin ja nykyisiä muokattiin läheisessä yhteistyössä Laerdalin kanssa.

Erityinen ohjausryhmä

Täysimittainen integrointi edellytti kuitenkin erityistä ohjausryhmää, jotta opetussuunnitelma ja simulointiosaaminen saadaan yhdistettyä menestyksekkäästi. Tämä professori Cassonin ehdottama simulointiresurssiryhmä koostuu simulointiasiantuntijasta (simulointikoordinattori tohtori Mindi Anderson) ja opetussuunnitelma-asiantuntijasta (tohtori Mary Lou Bond). Lisäksi professori Casson ja Smart Hospitalin johtaja Tiffany Holmes osallistuivat siihen.

Tämän ryhmän tehtävä on auttaa tiedekuntia kehittämään skenaarioitaan ja auttaa niitä hyödyntämään National League for Nursingin sairaanhoitoskenaarioita. Näin varmistetaan yhdenmukainen ja vaatimukset täyttävä koulutus.

 

Jäsennetyt kurssit

Ohjausryhmä alkaa nyt muokata Aikuisten hoitaminen lääketieteellisesti ja kirurgisesti -kurssia. Kun johtava opettaja, kurssit järjestävä tiedekunta ja Smart Hospitalin henkilöstö tekevät yhteistyötä ohjausryhmän kanssa ja mukaan saadaan oikeaa osaamista, syntyy näkemys opetussuunnitelman yhdistämisestä ja kurssien sisällöstä.

Tiffany Holmesin mielestä yhteistyöstä tulee valtava edistysaskel hyödynnettäessä simulointia ja nykyisiä Laerdalin laitteita.

UTA tunnetaan suunnannäyttäjänä osaamisen ja integroinnin yhdistämisessä.