Tämä Sydneyn Sim-keskus sai lähtölaukauksensa St Vincentin sairaalan’ vuotuisesta hyväntekeväisyysjuhlasta, ja keskuksen alku oli sangen vaatimaton. Se mikä alkujaan koostui yhdestä lainanukesta, televisiosta, videonauhurista ja suuresta innostuksesta, on nyt huipputekninen koulutuskeskus, joka toimii kuutena päivänä viikossa ja jossa koulutetaan satoja henkilökunnan jäseniä moniammatillisesti.

 

Uutta elämää vanhalle osastolle

Edesmenneen Don Harrisonin, Australian elvytysneuvoston professorin aloitteesta simulaatiotiimi tarttui mahdollisuuteen käyttää SimMan-nukea, jota tuolloion käytti St Vincentin yksityissairaala. 

“Elvytyksen vasteaikoja voidaan aina parantaa,” sanoo CPR-koordinaattori Alex Pile. “Ajattelimme, että Sim-keskus olisi hieno lisä omille sisäisille koulutusohjelmillemme.” St Vincent’in sairaalan taloudellisella tuella ja NSW-yliopiston yhteistyöllä keskus perustettiin vuonna 2005 maailmanperintölistalle kuuluvalle Florence Nightingale-osastolle. Se on täydellinen tila rakentaa pitkänomainen keskusstudio ja valvonta- ja jälkipurkuhuoneet, toimistot ja varastot. Tila on rakennettu myös niin, että kenen tahansa on helppo käyttää sitä.

 Tapahtumia kuvaa useampi kamera eri kulmasta, ja tietokoneista näkyy käsillä olevan ‘tapauksen’ kaikki yksityiskohdat: EKG, thorax-rtg ja potilaan oireet. Huippuluokan backup tarkoittaa että jos kaikki muu pettää, tapahtumat voidaan tallentaa tavallisella videokameralla.

 

Kaikki ovat tervetulleita

Sim-keskuksen Advanced Life Support -skenaarioihin kuuluu nyt 14 sairaanhoitajaa ja kaksi lääkäriä kerrallaan, joista kullakin on oma roolinsa tai jotka tarkkailevat vasteita. Viikoittain harjoittelevat mm. anestesia-, tehohoito-, ensiapu- kardiologinen henkilökunta, ja joissakin skenaarioissa voidaan käyttää useamman eri osaston hoitotoimenpiteitä. Erikoistyöpajoissa keskitytään potilaan kunnon heikkenemiseen tai ilmateiden hallintaan.

Ensihoitolääkäri Melinda Berry opettaa kahtena päivänä viikossa keskuksessa ja on huomannut kuinka pienillä yksityiskohdilla voidaan lisätä simulaatiotilanteen todentuntuisuutta. “Ilmoitan tilanteesta kuin todellinenkin ambulanssilääkäri, jonka jälkeen tilanteeseen osallistujilla on noin viisi minuuttia aikaa valmistautua. Olen pukeutunut ensihoitajan vaatteisiin ja tulen nuken kanssa sisään, kytken sen simulaatiojärjetelmään ja luovutan nuken hoitajien käsiin.” Tämän lisäksi käytetään todellisia tapauksia St Vincentissä ‘oppikirjatapausten’ sijaan.

 

Hierarkiat unohdetaan

Keskuksella on ollut mahdollisuus edistää huippuluokan tiimityötä paitsi eri osastojen, myös eri roolien välillä. “Kukaan ei tule sanomaan, ‘että tämä on minun aluettani ja aikaani,’” Pile toteaa. “Hierarkioita’ ei ole - ‘Minä olen lääkäri, sinä sairaanhoitaja’. Koulutuksessa vaaditaan kollegojen välistä yhteistyötä, viestintää ja päätöksentekoa.” 

Berry on myös nähnyt, kuinka tähän saakka erilliset lääkäreiden ja hoitajien koulutukset yhdistyvät simulointikeskuksen katon alla. “Todellisessa elämässähän heidän on työskenneltävä yhdessä ja hoidettava potilaita. Niinpä useimmilla kursseilla yhdistyvät nyt hoitotiede ja lääketiede – ja tämä on vastaanotettu ilolla.”