Stressi ja hoitajien perustaitojen harjoittelu olivat todellisia. Potilas sen sijaan ei ollut todellinen. Potilas oli SimMan®, joka näytteli potilasta kliinisessä simulaatioharjoituksessa, jossa oli mukana muutamia kuukausia hoitotiedettä opiskelleita.

Kliininen stimulaatio on opetusstrategia, jossa matkitaan todellisia hoitotilanteita. Opiskelijat saavat mahdollisuuden harjoitella tositilanteita luokkahuoneen tai kliinisen käytännön ulkopuolella. Tavoitteena on harjaannuttaa opiskelijoita ’ erilaisin skenaarioin, potilain ja omaisin.

"Opiskelijat odottavat pääsevänsä realistisiin skenaarioihin kun he opiskelevat sairaanhoitajiksi", selittää Kathryn Shaffer (RN, MSN), ohjaaja joka opettaa hoitotieteen perusteita ja potilasturvallisuutta Jefferson School of  Nursing -oppilaitoksessa. "Kliininen simulaatio antaa mahdollisuuden hankkia ja harjoitella tärkeitä hoitotaitoja, tutkimuksia ja kommunikointitekniikoita."

Jeffersonin opiskelijoilla oli ensimmäinen kliininen simulointiharjoitus lukukauden ensimmäisillä viikoilla. Siinä keskityttiin turvallisuuteen, eettisiin seikkoihin ja lääkintävirheisiin, ja siinä "taittui heidän pelkojensa terä", Shaffer toteaa. Eräs opiskelija kertoo: "Se oli upea oppimiskokemus, jonka avulla aloin ymmärtää erilaisten varotoimien tärkeyttä. Toinen opiskelija lisää: "Se oli hieno tapa valmistaa meitä ensimmäiseen kliiniseen päiväämme."

Vielä senkin jälkeen, kun he ovat saaneet kliinistä kokemusta, on seikkoja, kuten sanallisen käskyn saaminen erikoistuvalta lääkäriltä, jota he eivät ehkä koe ennen kuin ovat valmistuneet ja ovat harjoittelussa. Kliininen simulaatio tarjoaa turvallisen ympäristön opiskelijoille kohdata erilaisia potilaita ja ihmisiä samalla kun he opettelevat perustaitoja.

A student talks to a standardized patient portraying the patient's wife.

Jeffersonin opiskelijoilla oli toinen simulaatio ensimmäisen lukukauden lopulla. Skenaariossa seurattiin potilasta ensiavusta kirurgiaan ja lopulta sairaalasta kotiuttamiseen. Opiskelijat eivät yleensä saa nähdä tällaista täydellistä hoitosykliä potilaiden kanssa. Tässä harjoituksessa oli myös standardoitu potilas, näyttelijä, joka oli koulutettu esittämään potilaan vaimoa.

Samalla kun opiskelijaryhmät vuorottelivat eri skenaarion vaiheissa, loput luokasta katselivat heitä videolta ja osallistuivat keskusteluun opettajan johdolla näyttöön perustuvasta hoitokäytännöstä.

Suorituksensa jälkeen jokainen ryhmä tapasi ohjaajan kanssa ja ratkoi ongelmia, pohtivat omaa suoritustaan ja nimesivät alueita, joilla oli opittava lisää. Jälkpuinti pidettiin yksityisessä ja rauhallisessa ympäristössä, jossa tietojen vaihto sujui vapaassa ilmapiirissä.

Palautetilanteessa yksi opiskelija kertoi kokemuksen osoittanaan hänelle kuinka paljon hän oli oppinut vajaassa lukukaudessa ja auttoi häntä näkemään mitkä taidot vaativat lisäharjoitusta. Ja lisäsi: "Minulla oli hyvin hauskaa". Toiset olivat samaa mieltä ja pyysivät saada lisää tilaisuuksia käytännön simulaatioharjoitteluun.

"Koko hoitajan koulutus tähtää luottamauksen ja pätevyyden hankkimiseen kliinistä työtä varten", Shaffer sanoo. "Emme tiedä lisääkö simulaatio kliinistä pätevyyttä, mutta tiedämme että opiskelijat sanovat sen auttavan heitä integroimaan hoitokäsitteitä ja taitoja käytäntöön."

Julkaistu lehdessä StuNurse, & jokaiselle amerikkalaiselle hoitajaopiskelijalle ja jokaiseen oppilaitokseen tuleva aikakauslehti. Julkaistu Publishing Concepts Inv. -yhtiön luvalla.