Yli 74 prosenttia haittavaikutuksista terveydenhuollossa liittyy huonoon kommunikaatioon. Tämä valaiseva tilastotieto viittaa siihen, että oikeanlaisella koulutusympäristöllä terveydenhuollon ammattilaiset hyötyisivät uudentyyppisestä viestintään, tiimityöhön ja johtajataitoihin perustuvasta koulutuksesta. 

Edith Cowan -yliopiston simulointikeskus perustettiin vuonna 2007 ja sitä johtaa professori Cobie Rudd. Keskus kehitettiin laajamittaisen yhteistyön jälkeen muun muassa Dr. Brendan Flanaganin sekä opiskelijoiden edustajien kanssa. Konsultoinneissa kävi ilmi, että opiskelijat paitsi halusivat lisää pätevyyttä ja itsevarmuutta, mutta myös että tämä koulutus palvelisi heitä myös valmistumisen jälkeen. Käyttämällä yllä mainittua tilastotietoa siivittämään kehitystä, ECU lähti liikkeelle antamalla opiskelijoille ‘pehmeän laskeutumisen’ ja kehittämällä kumppaneidensa tulevaa kapasiteettia kokonaan uudessa oppimisympäristössä.

 

Hyvällä suunnittelulla hyviä tuloksia

Keskusta suunniteltaessa terveydenhuoltojärjestelmän ongelmien arviointi oli hyvä lähtökohta ideoinnille. Olennainen osa sitä oli suunnitella kattavia ja joustavia oppimisympäristöjä, jotka vastaisivat todellisia kliinisiä ympäristöjä mahdollisimman tarkasti. Näin voidaan luoa kaikenlaisia tilanteita aggressiivisen potilaan kohtaamisesta niin yleis- kuin mielenterveyshoidossa aina kuolinsyytutkimuksiin.

 

Täysin simuloitu kokemus

Keskuksessa on kolme täysimittaista simulaatiotilaa, joissa kussakin on oma debriefing-tilansa, valvontahuone ja tarkkailuhuone. Tämä tarkoittaa, ettei yksikään pääse lähtemään tiloista ennenkuin on osallistunut tilanteen purkuun. Näin keskuksessa voidaan suorittaa erilaisia simulaatioita samanaikaisesti. Siellä simuloidaan myös riskitilanteita, kuten huumeisiin ja alkoholiin liittyvää väkivaltaa, suuria traumoja, kiireellisiä toimenpiteitä ja obstetrisia hätätilanteita. 

Simulaation integroiminen kaikkiin terveydenhuollon opinto-ohjelmiin vaatii hyvin luovaa lähestymistapaa. ECU-tiimiin kuuluu kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia, ja keskus myös palkkaa toimijoita jotta skenaariot olisivat mahdollisimman todenmukaisia, sillä nehän pohjautuvat tositilanteisiin. 

Professori Rudd huomauttaa, että negatiivisiakin tuloksia voidaan käyttää ja saada lopulta positiivinen tulos. “Voimme parantaa tuloksia tulevaisuudessa, jos tutkimme tarkemmin todellisessa elämässä tapahtuneita haittatapahtumia tai läheltä piti -tilanteita skenaarioiden avulla, jotka tapahtuvat ‘turvallisessa’ mutta kuitenkin autenttisessa simuloidussa oppimisympäristössä”.

Näyttöön perustuva lähestymistapa

Keskus hyötyy yliopiston lukuisista teollisuuskumppaneista, ja tällä tavoin se on saanut osakseen kiinnostusta monilta odottamattomilta aloilta. Lahjonta- ja rikollisuusneuvosto WA:ssa haluaa tietää lisää keskuksen väkivalta- ja ensiapuosastohoidosta, ja riskihallintajohtajat korkeakoulusektorilla ja vakuutusyhtiöissä haluavat tietoa ECU:n skenaariopohjaisesta oppimisesta, jolla parannetaan viestintätaitoja tiimien kesken ja organisaatioiden sisällä.

Tästä mielenkiinnosta professori Rudd toteaa: “Me’ olemme kysynyeet mitä kuluttajilla ja opiskelijoilla on sanottavaa, ja mikä on ratkaisu. Teimme tutkimusta ja pohdimme mitä simulaatiolla voidaan saada aikaan. Teimme pilottitutkimuksen, ja kaikki toimi hienosti. Sen varaan olemme rakentaneet. Meistä tuntuu että käsittelemme asiaa eri perspektiivistä ja luomme lisäarvoa, koska emme matki sitä, mitä muut tekevät.”