Tubingen Center for Patient Safety and Simulation (TuPASS) on perustettu vuonna 1998. Se sijaitsee Tübingenin yliopistollisessa sairaalassa. TuPASSissa koulutetaan vuosittain noin 2 000 terveydenhoidon ammattilaista: opiskelijoita sekä tämän sairaalan ja muiden sairaaloiden henkilöstöä.

TuPASS pyrkii parantamaan potilasturvallisuutta simulointikoulutuksen keinoin toteutettavien ohjelmien avulla. Yksi keskuksen päätehtäviä on kansallisen hoitovirheraportointijärjestelmän ylläpito, osallistuminen kriittisten hoitovirheiden analysoimiseen ja niiden vähentämiseksi tehtävä tutkimustyö. TuPASS vastaa Saksan kansallisesta anestesian hoitovirheiden raportointijärjestelmästä (PaSOS).

Inhimillisten tekijöiden vaikutuksen poistaminen

Useimmat hoitovirheet aiheutuvat inhimillisistä erehdyksistä. Tübingen yliopistollisen sairaalan mielestä koulutus resurssien hallitsemiseksi kriisitilanteissa on tehokkain menetelmä näiden erehdysten estämiseksi. Simulointi on paras menetelmä tunnistaa virheet sekä antaa koulutusta korjaustoimien harjoittelemiseksi.

Kriisitilanteiden resurssien hallintakoulutuksen lisäksi koulutetaan kouluttajia eri puolilta Eurooppaa. Lisäksi annetaan osaamisen hallintakoulutusta ja hoitosuosituskoulutusta sekä osallistujien tiloissa esimerkiksi ambulanssihelikopterien henkilöstöille järjestettävää koulutusta. Se muodostaakin puolet koulutustarjonnasta. Kliiniset skenaariot räätälöidään huolellisesti osallistujien koulutustarpeita vastaaviksi. Näin simulointikoulutus optimoidaan.

Simulointikeskuksessa on tilaa 4 300 neliömetriä. Potilassimulaattoreina on käytössä SimMan 3G, 2 SimMania, 2 SimBabyä, SimNewB; 10 MicroSimiä tietokoneineen tietokoneavusteista skenaariokoulutusta varten, kaksi Resusci Anne Skills Stationia, 1 ALS-simulaattori (vauva), harjoitusnukkeja ja kouluttajia.

Kokemusten jakaminen

TuPASS osallistuu aktiivisesti kansallisten ja kansainvälisten verkostojen toimintaan simuloinnin kehittämiseksi ja sen käyttämisen lisäämiseksi tehokkaana ja laadukkaana terveydenhoidon ammattilaisten koulutusmenetelmänä. Potilasturvallisuuden kannalta kriittisiä toimintoja voidaan nyt opettaa käytännössä turvallisessa ja valvotussa ympäristössä. Osallistujat voivat perehtyä sekä harvinaisiin että yleisiin monimutkaisiin kliinisiin tapahtumiin, joten he pystyvät kohtaamaan tosielämän tilanteen paremmin.