Sotilaat valmistautuvat sodan verilöylyihin simulointikeskuksissa

Kirjoittaja: Jack Weible
Copyright Army Times Publication Company

Yhdysvaltojen armeijan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa simulointiohjelma perehdyttää lääkintämiehiä ja ensihoitajia taistelukentällä syntyviin vammoihin.

Medical Simulation Training Centers -koulutuskeskukset (MSTCs) olivat pelkkä suunnitelma 2,5 vuotta sitten. Nykyään niitä toimii 10 Yhdysvaltojen mantereella, Alaskassa, Saksassa, Kuwaitissa, Afganistanissa ja Irakissa. Vuonna 2008 otetaan käyttöön vielä kolme Yhdysvaltojen maaperällä toimivaa keskusta, joten määräksi tulee 18.

- Tätä ohjelmaa ei ollut olemassa vielä 2,5 vuotta sitten," kertoo majuri Dave Thompson. Hän vastaa MSTC-koulutuskeskuksista Yhdysvaltojen armeijan Program Executive Office for Simulation, Training & Instrumentation -yksikössä (PEO STRI). Irakissa ja Afganistanissa käydyt taistelut lisäsivät haavoittumisten määrää, joten armeija päätti toimia.

"Keskukset voitiin perustaa nopeasti, halvalla tai hyvin," Thompson sanoo. Nopeus oli kaikkein tärkeintä. PEO STRI -yksikössä paiskittiin töitä kuumeisesti, jotta 18 keskusta voidaan ottaa käyttöön. "Jouduimme poikkeamaan tavanomaisista menettelyistä," Thompson kertoo. Siksi keskusten välillä on eroja, vaikka niissä annetaan hengenpelastuskoulutusta.

"Tärkeintä on, että alkuperäiset vaatimukset täytetään ja koulutusympäristöt standardoidaan," hän sanoo.

Kukin keskus maksaa noin 1,7 miljoonaa dollaria. Niissä annetaan lääketieteellistä koulutusta lääkintämiehille ja hengenpelastuskoulutusta muille kuin lääketieteelliselle henkilöstölle. Kaikkien keskusten koko on noin 450 neliömetriä. Niissä voidaan antaa luokkahuone- ja kenttäkoulutusta. Thompson kuvaa MSTC-koulutuskeskuksia järjestelmien muodostamaksi ryhmäksi. Kuhunkin neljään alijärjestelmään kuuluu komponentteja. Alijärjestelmiä ovat

- Virtuaalinen potilas -järjestelmä
- Kouluttamisen tukijärjestelmä
- Lääketieteellisen kouluttamisen komento- ja ohjausjärjestelmä
- Lääketieteellisen kouluttamisen arviointi- ja tarkastelujärjestelmä

Nämä neljä järjestelmää on integroitu, joten niiden toimiminen edellyttää, että muutkin toimivat.

Virtuaalinen potilas -järjestelmä antaa käyttöön koulutuksessa tarvittavat laitteet. Niitä ovat potilas, painoltaan oikeaa potilasta vastaavat hengitystieharjoitusnuket, osittaiset koulutusvälineet, kuten käsivarret ja jalat, traumojen ja haavojen tekemisvarusteet ja muut tarvittavat laitteet. Lääkintämiehet ja sotilaat oppivat esimerkiksi, että harjoitusnuket painavat 80 kiloa, ja taisteluvarusteet vielä viisi kiloa.

Koulutus järjestetään neljässä valvottavassa huoneessa, joiden keskellä sijaitsee MT-C2-huone, jossa ohjaajat voivat hallita vallitsevia olosuhteita. Thompson vertaa valvomoa paikkaan, josta käsin ohjaajat voivat tehdä muutoksia sisä- ja ulkotiloissa vallitseviin koulutusolosuhteisiin.

MT-C2 simuloi taistelukentällä ensiapua mahdollisesti vaikeuttavia stressitekijöitä, kuten vihollis- ja omia joukkoja, huonoa valaistusta, sumua, likaa ja taistelun ääniä. "Lisäksi voidaan ottaa käyttöön uusia koulutusskenarioita," Thompson sanoo.

Nykyiset ja uudet skenaariot yhdistetään koulutuksen tukijärjestelmään, jotta prosessiin ja käytettäviin koulutusvälineisiin voidaan tehdä muutoksia.

Tämä järjestelmä koostuu neljästä alle 40 neliömetrin luokkahuoneesta, joissa järjestetään koulutusta sisätiloissa. Lisäksi koulutusta järjestetään ulkotiloissa. Kouluttajina toimii taitavia lääkinnän ammattilaisia. Heidän apunaan on hallinnon ja tekniikan ammattilaisia. Myös virtuaalinen koulutus on mahdollista.

Jos koulutusta ei arvioida, se voi muuttua merkityksettömäksi. Siksi on olemassa MeTER.

"Sen avulla mitataan tuloksia. Koulutuksen alkaessa voidaan arvioida lähtötaso. Annettava koulutus pystytään mukauttamaan. Sen päätteeksi järjestetään uusi arviointi, jotta nähdään, mitä hyötyä koulutuksesta on ollut," Thompson sanoo. "Jos edelleen löytyy parantamisen varaa, kolme osa-aluetta voidaan arvioida."

Ensimmäinen niistä on tekninen lääketieteellinen osaaminen "Yksi plus yksi on kaksi", Thompson sanoo. Toisella osa-alueella arvioidaan kirjasta opitun tiedon soveltamista elävään potilaaseen. Taktinen osaaminen on kuitenkin tärkeintä. "Osataanko tehdä taktisia päätöksiä? Kirjaviisautta voi olla hallussa vaikka kuinka hyvin, mutta jos lääkintämies nostaa päätään ja saa osuman, hänestä ei ole hyötyä kenellekään. Kaikki kolme palaa on osattava sovittaa yhteen.

MeTER mahdollistaa objektiivisen reaaliaikaisen ääni- ja videokuvatallenteisiin perustuvan arvioinnin. Sen avulla pystytään tarkkailemaan, kuinka hyvin koulutettavat pystyvät soveltamaan oppimiaan lääkintätaitoja.

KOKO ELINKAAREN KATTAVA LÄHESTYMISTAPA

Thompson kertoo, että PEO STRI ottaa huomioon MSTC-keskusten koko elinkaaren. "Kiinnostuksemme ei rajoitu maassa oleviin laitteisiin. Olemme kiinnostuneita järjestelmästä ja sen koko elinkaaresta." Tämä merkitsee, että pelkkä keskuksissa annettava peruskoulutus ei riitä. Sitä on pidettävä yllä koko sotilasuran ajan.

MSTC-keskuksiin on suhtauduttu myönteisesti kaikkialla. Thompson kertoo, että New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Fort Drumin tukikohdan komentaja on päättänyt tehdä MSTC-keskuksesta 10. divisioonan lääkintäkoulutuskeskuksen. Nyt on päätettävä, kuinka monta uutta keskusta tarvitaan. Tavoitteena on, että kaikilla peruskoulutusjaksonsa suorittaneilla sotilailla olisi taistelukentän hengenpelastamisen sertifiointi, mutta Thompsonin mukaan nykyisten MSTC-keskusten kapasiteetti ei riitä siihen.

Yhdysvaltojen armeijan lääkintämiehille annetaan neljän päivän ja ensihoitajille viiden päivän koulutus MSTC-keskuksessa. MeTER-järjestelmä auttaa seuraamaan ja mukauttamaan koulutusohjelman sisältöä.

"Jos koulutuksen aikana havaitaan, että jonkun taidoissa on puutteita, emme laita koko ryhmää kertaamaan vaan tunnistamme ongelman ja hän palaa koulutuksessa taaksepäin oikeaan vaiheeseen," Thompson kertoo. Vaikka tavoitteena on standardoitu koulutus, sitä mukautetaan kunkin sotilaan oppimiskyvyn mukaan.

MSTC-keskukset tuovat tullessaan muitakin etuja. Niissä voidaan järjestää koulutusta eri joukko-osastoissa palveleville sekä liittolaisille myös yhteisvoimin. "Jos Fort Lewisissä (Washingon) on vapaata, siellä koulutetaan Yhdysvaltojen ympäristöviraston henkilöstöä. Fort Rileyssä (Kansas) koulutetaan eri puolilla maailmaa toimivaa pelastushenkilöstöä," hän kertoo. Myös Saudi-Arabian kansalliskaarti on ilmaissut olevansa kiinnostunut keskuksessa annettavasta koulutuksesta.

MSTC-keskukset veloittavat muiden kuin Yhdysvaltojen armeijan henkilöstön kouluttamisesta, jotta ne pystyvät vastaamaan osasta toimintakuluistaan. Thompsonin mielestä tulevaisuus tuo tullessaan jotakin suurempaa.

"Jos koulutamme muita viranomaisia lääketieteellisen simuloinnin avulla seuraavaan katastrofiin valmistautumiseksi, tiedämme, kuinka he toimivat ja he tuntevat meidän toimintatapamme. Ei niinkään strategisella vaan käyttäjien tasolle."

PEO STRI ja armeija miettivät parhaillaan, mitä MSTC-keskuksilta vaaditaan, varsinkin jos lääketieteellistä simulointikoulutusta ryhdytään antamaan muillekin kuin lääkintämiehille ja ensihoitajille.

"Silloin näitä keskuksia tarvitaan enemmän," Thompson toteaa.