Vastasyntyneiden tehohoitoa tarvitsevat potilaat ovat erityisen haavoittuvia kehitysvaiheensa sekä vaativan ja monivaiheisen hoitonsa vuoksi. Tässä vaativassa hoitoympäristössä potilasturvallisuuteen liittyvien poikkeamien ja haittatapahtumien riski on merkittävät.
Perinteisesti laadun parantamisessa on keskitytty paljon yksittäisten ammattilaisten toimintaan ja osaamiseen. Vaikka tällä voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia, pelkästään yksilön toimintaan kohdistuvat ratkaisut eivät välttämättä johda pysyviin muutoksiin. Samalla henkilöstö voi kuormittua tilanteissa, joissa kehittämistarpeet tunnistetaan, mutta niiden ratkaisemiseen ei ole riittäviä mahdollisuuksia tai keinoja.
Siksi vastasyntyneiden tehohoidon kehittämisessä huomio kohdistuu yhä enemmän toimintajärjestelmiin, prosesseihin ja moniammatilliseen yhteistyöhön yksittäisten ammattilaisten virheiden sijaan. Haittatapahtumien taustalla voi olla yksittäisen virheen sijaan useita järjestelmään ja toimintaympäristöön liittyviä tekijöitä.
- Dr. Jens-Christian Schwindt,
Neonatologi
Ymmärrys siitä, että potilasturvallisuutta vaarantavat tilanteet eivät useinkaan johdu yksittäisen ammattilaisen toiminnasta vaan järjestelmään, toimintatapoihin ja työprosesseihin liittyvistä tekijöistä, on tuonut simulaatioon uuden lähestymistavan: translaatiosimulaatio.
Translaatiosimulaatiossa simulaatiota hyödynnetään todellisten kliinisten toimintaympäristöjen, hoitoprosessien ja toimintatapojen tunnistamiseen, testaamiseen ja kehittämiseen. Tavoitteena on parantaa hoidon laatua, potilasturvallisuutta ja hoidon tuloksia.
Keskeinen translaatiosimulaation menetelmä on in situ -simulaatio, jossa harjoittelu toteutetaan aidossa kliinisessä toimintaympäristössä. Sen avulla voidaan tarkastella toimintaa sellaisena kuin se käytännössä toteutuu, ei ainoastaan sellaisena kuin sen on suunniteltu toteutuvan. Näin voidaan tunnistaa toimintaympäristöön ja prosesseihin liittyviä piileviä potilasturvallisuusriskejä (latent safety threats, LST).
Piilevät potilasturvallisuusriskit voivat liittyä esimerkiksi laitteisiin, toimintaympäristöön tai hoitoprosesseihin. Ne saattavat jäädä normaalissa toiminnassa huomaamatta, kunnes ne myötävaikuttavat vaaratapahtumaan tai aiheuttavat haittaa potilaalle.
“In situ -simulaation vahvuus on siinä, että terveydenhuollon tiimit voivat harjoitella juuri siellä, missä osaamista tarvitaan: omassa kliinisessä toimintaympäristössään ja todellisia olosuhteita vastaavissa tilanteissa."2 selittää neonatologi Dr. Jens-Christian Schwindt.
Yhdeksässä itävaltalaisessa sairaalassa toteutetussa monikeskustutkimuksessa tarkasteltiin vastasyntyneiden elvytystä moniammatillisten in situ -simulaatioiden avulla.3 Tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan simulaatioissa esiin tulevia piileviä potilasturvallisuusriskejä (latent safety threats, LST) sekä selvittämään seurantasimulaatioiden avulla, olivatko tunnistetut riskit edelleen havaittavissa vai oliko niihin puututtu.
Mahdollisimman todenmukaisen harjoittelun toteuttamiseksi tutkimuksessa käytettiin SimNewB®-potilassimulaattoria, joka mahdollistaa simulaatioharjoittelun aidossa kliinisessä toimintaympäristössä.
Simulaatioissa tunnistettiin yhteensä 400 piilevää potilasturvallisuusriskiä, jotka liittyivät muun muassa seuraaviin osa-alueisiin:
Piilevien potilasturvallisuusriskien määrä väheni 62 % yhdestä simulaatiosta seuraavaan.
Piilevien potilasturvallisuusriskien määrä väheni 45 % simulaatiosta seuraavaan.
Toimintajärjestelmät, käytännöt ja resurssit
Tässä kategoriassa havaittiin pienempi, 10 %:n vähennys simulaatioiden välillä. Tulos viittasi siihen, että näihin osa-alueisiin liittyvät riskit olivat haastavampia ratkaista ja niiden vähentäminen edellytti enemmän aikaa ja resursseja.
Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, kuinka simulaatiota voidaan hyödyntää piilevien potilasturvallisuusriskien tunnistamiseen, vähentämiseen ja korjaavien toimenpiteiden vaikutusten seurantaan ajan kuluessa.
Suuri lastensairaala valmistautui siirtämään 70 kriittisesti sairasta vastasyntynyttä uuteen tehohoitoyksikköön.4 Ennen varsinaisia potilassiirtoja sairaala hyödynsi simulaatiota siirtosuunnitelman, toimintatapojen ja potilasturvallisuuden testaamiseen sekä mahdollisten riskien tunnistamiseen.
Valmistautumisen aikana toteutettiin kuusi simulaatiota, joissa harjoiteltiin vastasyntyneiden tehohoitopotilaiden siirtämistä vanhasta yksiköstä uuteen. Simulaatioissa tunnistettiin useita potilasturvallisuuteen vaikuttavia haasteita, joiden perusteella toimintaa voitiin kehittää ennen varsinaisia siirtoja.
Simulaation kautta tunnistettu ongelma |
Ratkaisu |
|
Siirtoreittiin liittyvät haasteet: |
Näille potilaille määritettiin vaihtoehtoiset siirtoreitit. |
| Fyysiseen toimintaympäristöön liittyvät riskit: Vanhan ja uuden yksikön välisellä siirtoreitillä ollut lattian epätasaisuus aiheutti simuloidussa potilassiirrossa hengitysputken tahattoman irtoamisen. |
Kyseinen kohta tunnistettiin erityistä varovaisuutta edellyttäväksi osaksi siirtoreittiä. |
| Välineisiin ja lääkkeisiin liittyvät puutteet: Elvytystilanteisiin tarkoitetuista tarvike- ja lääkepakkauksista puuttui tarvittavia ruiskuja ja sedaatiossa käytettäviä lääkkeitä. |
Jokaisella hoitotiimin sairaanhoitajalla oli siirron aikana mukanaan oma tarvikepakkaus, joka sisälsi nopeasti tarvittavat ruiskut ja keskeiset lääkkeet. |
Tulokset olivat poikkeuksellisia: Kaikki 70 vastasyntynyttä siirrettiin turvallisesti 6,5 tunnissa, mikä oli lähes puolet alkuperäisestä aika-arviosta. Siirtojen aikana ei raportoitu potilasturvallisuutta vaarantavia tapahtumia tai hätätilanteita.
Tutkimus havainnollistaa, miten simulaation avulla voidaan testata potilassiirtoon liittyviä prosesseja, toimintaympäristöä ja käytännön toimintamalleja ennen varsinaista käyttöönottoa.
Yksi simulaation keskeisistä hyödyistä on, että se tuo eri ammattiryhmät yhteen tunnistamaan ja ratkaisemaan potilasturvallisuuteen liittyviä haasteita. Kahdeksan vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa tarkasteltiin, miten säännölliset in situ -simulaatiot vaikuttivat piileviin potilasturvallisuusriskeihin alueellisen sairaalan vastasyntyneiden tehohoidossa.5 Tutkimuksen aikana järjestettiin 13 moniammatillista simulaatiota, joihin osallistui anestesiologeja, gynekologeja, kätilöitä, sairaanhoitajia ja lastenlääkäreitä.
Simulaatioissa tunnistettiin 67 piilevää potilasturvallisuusriskiä. Esimerkiksi:
Vaikutukset olivat merkittäviä:
Kun in situ -simulaatio-ohjelma keskeytyi COVID-19-pandemian aikana, piilevien potilasturvallisuusriskien määrä kasvoi uudelleen. Tutkimuksen tulokset korostavatkin säännöllisen ja jatkuvan simulaatioharjoittelun merkitystä potilasturvallisuuden ylläpitämisessä ja toimintajärjestelmien jatkuvassa kehittämisessä.
- Tohtori Lou Halamek
Professori, neonataalisen ja kehitysmedisiinan yksikkö, lastenlääketieteen osasto
Äiti-sikiö- lääketieteen yksikkö, gynekologian ja synnytyksen osasto
Stanfordin yliopisto
Haluatko hyödyntää in situ -simulaatiota vastasyntyneiden tehohoidon laadun kehittämisessä?
Tässä kolme vinkkiä alkuun:
1. Hyödynnä mahdollisimman todenmukaisia vastasyntyneen potilassimulaattoreita
Jotta voit arvioida piilevien potilasturvallisuusriskien vaikutuksia ja testata kehittämistoimenpiteitä ennen niiden soveltamista todellisessa potilashoidossa, valitse käyttötarkoitukseen sopiva ja realistinen vastasyntyneen potilassimulaattori. Esimerkiksi täysiaikaista vastasyntynyttä kuvaavat Emily/Emma ja keskosvauvaa kuvaava Paul mahdollistavat realististen kliinisten tilanteiden harjoittelun. Anatominen todenmukaisuus sekä realistinen ulkonäkö ja tuntuma tukevat mahdollisimman autenttisen simulaatiotilanteen luomista.
2. Tallenna simulaatiot ja hyödynnä niitä oppimiskeskustelussa
Siirrettävän tallennusratkaisun, kuten SimCapture Mobile Camera -sovelluksella, voit tallentaa in situ -simulaation myöhempää tarkastelua varten.
Tallenteiden avulla voidaan:
Tallenne auttaa tarkastelemaan toimintaa ulkopuolisen silmin ja voi tuoda esiin sellaisia toimintaympäristöön tai prosesseihin liittyviä tekijöitä, joita tilanteen aikana on vaikea havaita.
3. Hyödynnä simulaatioista saatavaa tietoa toiminnan kehittämisessä
Simulaatioista kertyy tietoa, jota voidaan hyödyntää toiminnan ja hoidon laadun kehittämisessä. Simulaationhallintajärjestelmän, kuten SimCapture, avulla simulaatioista saatavaa tietoa voidaan koota ja hyödyntää kehittämistyön tukena.
Tietojen avulla voidaan esimerkiksi:
Laerdal kehittää ratkaisuja, joiden avulla simulaatiota voidaan hyödyntää osana terveydenhuollon laadun ja potilasturvallisuuden kehittämistä. Tutustu tlaadun kehittämistä käsitteleviin sisältöihimme ja keskustele Laerdalin edustajiemme kanssa siitä, miten simulaatio voisi tukea oman organisaatiosi kehittämistyötä.
